Kuka minä olen?

Äidinkielenopettajamme näytti meille taannoin listan kysymyksistä, jotka Marcel Proust oli esittänyt itselleen. Kirjoitin ne ylös, ja ajattelin nyt kaivella sisintäni ja vastata niihin parhaani mukaan. Olen itse lukenut hyvin vähän Proustia, joten mitään kovin vankkaa mielipidettä en ole hänestä muodostanut. Sanottakoon, että hänen vastauksensa olivat lievästi kliseisiä, joten tuskin pystyn paljon parempaan.

1.Mikä ominaisuus miehissä viehättää sinua eniten?

Äly, rohkeus, kauneus ja vaatimattomuus.

2. Mikä ominaisuus naisissa viehättää sinua eniten?

Kyky keskustella ja olla syvällinen. Sama tosin miehissäkin.

3. Mitä onnellisuus sinusta on?

Vapautta

4. Mitä teet mieluiten?

Luen, piirrän ja maalaan -ja valitettavasti ajattelen liikaa.

5. Jos olisit joku muu, kuka olisit?
Kirjan sivuhenkilö, joku, jonka kohtalo on surullinen mutta kaunis.

6. Lempivärisi?

Ruskea ja myrskynsininen.

7. Mistä linnuista pidät eniten?

Naakoista, varpusista ja kyyhkysistä.

8. Kuka on suosikkirunoilijasi?

Mika Waltari, Edith Södergran... Runoista Poen 'Korppi' on yksi suosikeistani.

9. Kuka on kirjallisuuden suosikkihahmosi?
Näitä on liian paljon. Robinson Crusoe, muskettisoturien D'Artagnan ja Porthos, Kurjien Jean Valjean ja Fantine, Linnunrata-'trilogian' kertoja, Sinuhe...

10. Kuka on historian sankarittaresi?

11. Keitä historian hahmoja halveksit?
Hitleriä, Mussolinia, Stalinia ja muita historian narsistisia ääliöitä.

12. Mitä vihaat eniten?

13. Mitä sotilaallista tekoa ihailet eniten?

Aseista kieltäytymistä

14. Miten haluat kuolla? 

Vuosi vierähti käyntiin - ensimmäiset kirjaostokset

Uusi vuosi tuo aina mukanaan uudet kujeet. Itse kyllä epäilen niiden olevan ennemminkin samoja vanhoja paheita, mitä kirjoihin tulee. Suomalaisen kirjakaupan alemyynti osoittautui varsin otolliseksi: kukapa olisi voinut vastustaa torstaista tarjousta - 50€:n ostoksesta 10€ alennusta?

Totta puhuen, minä olisin. JOS tarjouksessa olisi ollut huonompia kirjoja. Epäonnekseni mokomassa liikkeessä työskentelee yksi parhaista ystävistäni, jolla on varsin samanlainen kirjamaku kuin itselläni... Tarjouskirjoja oli niin paljon, että osa oli varastossa rullakossa. S oli bongannut sieltä aarteita ja hinasikin sen liikkeen puolelle, jotta pääsin kaivelemaan. Mikä siinä on, että parhaat kirjat ovat aina alimmaisina?

Mukaan tarttuivat seuraavat opukset:

Mika Waltari: Suuri illusioni

Johan Ludvig Runeberg: Idyllejä ja epigrammeja

Edith Södergran: Runoja

Lauri Viita: Moreeni

Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen

L. M. Montgomery: Annan jäähyväiset

Näille tuli hintaa vasta ~42€, joten pikkusiskoni M otti itselleenkin Suuren illusionin, jotta viiden kympin raja rikkoutui. Hintaa näille seitsemälle kirjalle jäi siis suurin piirtein 42 €. Sopii olla tyytyväinen, sillä kirjat olisivat ilman alennuksia tulleet maksamaan ~190€!

Montgomeryn ja Waltarin teokset olivat olleet mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta olen muihinkin ostoksiini ylen tyytyväinen. Suurimmaksi yllätykseksi paljastui kuitenkin Runebergin pikkuruinen runokokoelma. Se sattui olemaan viimeinen laatuaan, ei rullakossa, vaan sekalaisella tarjousseinällä. Niinkin pienestä ja laihasta kirjasta 8€ tuntui aika paljolta, mutta kun illalla tartuin siihen, olin todella tyytyväinen. Risto Ahdin suomentamat runot olivat ällistyttävän kauniita! 

Uskoni suomalaiseen kirjallisuuteen on ollut melkoisen heikoilla hyvän aikaa. Niin olen ainakin uskotellut. Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, pidän vanhemmista kirjoista. Väinö Linnan Sotaromaani ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ovat loistavia, eikä rakkauteni Waltariin sammu milloinkaan! 

Uudet kirjat taas eivät pure millään kielellä, varsinkaan, jos ne kertovat vampyyreista... Tosin on myönnettävä, että jonain päivänä aion ammentaa lautaselleni kelpo annoksen Tuomas Kyrön Ruskeakastiketta.

Mitä muuta? Hugon Kurjista on jäljellä sata sivua - ja vain muutama päähenkilö. Sitten siirrynkin odottelemaan helmikuussa elokuvateattereihin tulevaa versiota Les Miserablesista.

Carpe ho ras!

Rakastan kirjoja.

Olen bibliofiili, kirja-addikti.

Kirjalöydöt saavat sydämeni hypähtelemään riemusta, enkä totta puhuen panisi pahakseni vaikka kuolisin kirjahyllyn alle. Olen hyvää vauhtia ympäröimässä itseäni kirjoilla, ja vaikka huoneeni käy yhä pienemmäksi, vanhojen ja uusien nidosten kauneus, vuosisatojen hehku, lumoaa minut.

Tämä on maailmani, kunnianosoitus jo lukemilleni kirjoille ja niille, jotka vielä odottavat lukemistaan.