Uusi vuosi tuo aina mukanaan uudet kujeet. Itse kyllä epäilen niiden olevan ennemminkin samoja vanhoja paheita, mitä kirjoihin tulee. Suomalaisen kirjakaupan alemyynti osoittautui varsin otolliseksi: kukapa olisi voinut vastustaa torstaista tarjousta - 50€:n ostoksesta 10€ alennusta?
Totta puhuen, minä olisin. JOS tarjouksessa olisi ollut huonompia kirjoja. Epäonnekseni mokomassa liikkeessä työskentelee yksi parhaista ystävistäni, jolla on varsin samanlainen kirjamaku kuin itselläni... Tarjouskirjoja oli niin paljon, että osa oli varastossa rullakossa. S oli bongannut sieltä aarteita ja hinasikin sen liikkeen puolelle, jotta pääsin kaivelemaan. Mikä siinä on, että parhaat kirjat ovat aina alimmaisina?
Mukaan tarttuivat seuraavat opukset:
Mika Waltari: Suuri illusioni
Johan Ludvig Runeberg: Idyllejä ja epigrammeja
Edith Södergran: Runoja
Lauri Viita: Moreeni
Veijo Meri: Peiliin piirretty nainen
L. M. Montgomery: Annan jäähyväiset
Näille tuli hintaa vasta ~42€, joten pikkusiskoni M otti itselleenkin Suuren illusionin, jotta viiden kympin raja rikkoutui. Hintaa näille seitsemälle kirjalle jäi siis suurin piirtein 42 €. Sopii olla tyytyväinen, sillä kirjat olisivat ilman alennuksia tulleet maksamaan ~190€!
Montgomeryn ja Waltarin teokset olivat olleet mielessäni jo pidemmän aikaa, mutta olen muihinkin ostoksiini ylen tyytyväinen. Suurimmaksi yllätykseksi paljastui kuitenkin Runebergin pikkuruinen runokokoelma. Se sattui olemaan viimeinen laatuaan, ei rullakossa, vaan sekalaisella tarjousseinällä. Niinkin pienestä ja laihasta kirjasta 8€ tuntui aika paljolta, mutta kun illalla tartuin siihen, olin todella tyytyväinen. Risto Ahdin suomentamat runot olivat ällistyttävän kauniita!
Uskoni suomalaiseen kirjallisuuteen on ollut melkoisen heikoilla hyvän aikaa. Niin olen ainakin uskotellut. Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, pidän vanhemmista kirjoista. Väinö Linnan Sotaromaani ja Aleksis Kiven Seitsemän veljestä ovat loistavia, eikä rakkauteni Waltariin sammu milloinkaan!
Uudet kirjat taas eivät pure millään kielellä, varsinkaan, jos ne kertovat vampyyreista... Tosin on myönnettävä, että jonain päivänä aion ammentaa lautaselleni kelpo annoksen Tuomas Kyrön Ruskeakastiketta.
Mitä muuta? Hugon Kurjista on jäljellä sata sivua - ja vain muutama päähenkilö. Sitten siirrynkin odottelemaan helmikuussa elokuvateattereihin tulevaa versiota Les Miserablesista.
Carpe ho ras!
